lauantai 10. joulukuuta 2016

Taustamelua osa I: The Talos Principle

Tässä nyt alkavassa sarjassa kirjoitan videopelimusiikista. Elokuvamusiikin tapaan videopelimusiikki on ollut minulle jo vuosia inspiraation lähde, tapa rentoutua ja totta kai jotain, minkä kautta elää hienoja hetkiä uudelleen. Olen sitä mieltä, että parhaimmillaan videopelimusiikki on silloin kun se jää mieleen ja saa ihon väreille. Musiikki on osa tunnelman luontia ja onnistunut sävellys saa oikeaan kohtaan laitettuna jopa kyyneleet silmiin. Hyvä videopelimusiikki voi myös kertoa tarinaa sellaisissa peleissä, joissa puhetta on hyvin vähän tai ei ollenkaan. Ensimmäisessä osassa tätä sarjaa puhun juuri tällaisesta pelistä. Pelistä, jossa olet lähes yksin omien ajatustesi ja musiikin kanssa.

Note: ÄLKÄÄ ANTAKO KISSAN HÄMÄTÄ! Sillä ei oikeastaan ole pelissä roolia... t. halpaan mennyt


Näin alkuun kerron, ettei minulla ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia The Talos Principlestä. Googlailin netistä ongelmaratkaisupelisuosituksia, ja nimi nousi esille. Googlailin lisää, näin kuvia siististä robotista jolla pelissä pelataan ja laitoin nimeni jonon jatkoksi kirjaston kappaleen varauslistaan. Nopeasti pelin aloittamiseen jälkeen paljastui, ettei kyseessä ollutkaan ihan mikä tahansa ongelmaratkaisupeli, vaan jokin tosi hämärä... uskontojuttu??

Pelin musiikista vastaa Damjan Mravunac, jonka nimi ei sano minulle mitään. Yksistään tämä on aina virkistävää kun videopelimusiikista (ja videopeleistä yleensä) puhutaan, nimi johon ei ole törmännyt aiemmin. Mravunac yhdistelee The Talos Principlen kappaleissa mielenkiintoisella tavalla scifi-mäisiä ääniä klassisiin, tuloksena mehukas coktaili jota on vaikea sivuuttaa. Tietenkin, koska kyseessä on ongelmaratkaisupeli, ei ensimmäisenä tule kiinnittäneeksi huomiota musiikkin, ajatukset kun työstävät täysillä kaiken aikaa vaikeutuvia pulmia. Kuitenkin, kun pelin suurin pulma, uskonto ja oma usko alkavat aueta pelaajalle, Mravunacin musiikki tiukentaa vähitellen otettaan. Sävelmiin sekoittuu hengellisiä elementtejä aavemaisista kuorolauluista uruilta kuulostaviin ääniin. Musiikki liikkuu paikoitellen raskaasti huokaillen puolelta toiselle, pysähtyy välillä paikoilleen ja toisinaan viskaa mukaan odottamattomia ääniä, jotka pitävät musiikin mielenkiintoisena. Sävelmät ovat pelin alkupuolella rauhoittavia, jopa hypnoottisen unettavia, mutta mitä syvemmälle pelissä mennään, sitä eeppisemmäksi musiikki muuttuu.

Kirjoittavana ihmisenä ja erilaisia tulkintoja rakastavana olen myös usein kiinnittänyt huomiota kappaleiden nimeämiseen nimenomaan sellaisissa kappaleissa, joissa laulua ei ole tai sitä on hyvin vähän. Vaikka pelin tarina itsessään selittää usein kappalaiden nimiä, on joitakin kappaleita joskus kuunneltava useampaankin otteeseen, ennen kuin nimi aukeaa kunnolla. The Talos Principlen kappaleista moni on nimetty geneerisesti lokaatioiden mukaan, mutta muutaman kappaleen nimi jäi mieleeni erityisesti.




Yllä olevat kappaleet ovat mielestäni loistavia esimerkkejä siitä, miten musiikki voi herättää mielikuvia. Siihen, millaisia mielikuvia kuuntelijalle herää, on toki usein riippuvaista siitä, onko peli/elokuva ennestään tuttu. Jos ei ole, ja etenkin jos kappaleen nimeen ei kiinnitä sen kummemmin huomiota, mielikuvat voivat olla hyvinkin erilaisia. Koska tiedän (ja luultavasti tekin tiedätte ainakin tässä vaiheessa tekstiä) että The Talos Principlen teemana on uskonto ja oma usko, herättävät yllä olevat kappaleet automaattisesti siihen liittyviä mielikuvia. Tätä kirjoittaessani yritin kuitenkin kuunnella kyseisiä kappaleita pelkästään niiden nimiin nojaten ja kytkeä niitä kuuntelukokemukseeni voimakkaammin kuin pelikokemustani. Suosittelen kokeilemaan, jos videopelimusiikki miellyttää, kokemus voi olla mielenkiintoinen c:

Mravunac on myös onnistunut rakentamaan tarinaa musiikillaan. Jos kappaleet kuuntelee siinä järjestyksessä, missä peli etenee, pystyy tarinan rakentamaan mielessään vaikkei peli olisikaan tuttu. Kuten hyvissä tarinoissa yleensä, on tässäkin ensin nousu, joka tasaisesti lähenee huippua ja sitten pehmeä lasku kohti loppua. Tai loppuja, joita The Talos Principlen tapauksessa on useampi. Tarina ei kuitenkaan synny vain äänestä, vaan kappaleiden nimistäkin, jos niitä haluaa tarinaelementteinä ajatella. Pelin pelanneelle, kuten allekirjoittaneelle tämä on ehkä helpompaa, mutta voisi toimia sellaisellekin joka jaksaa pohdiskella nimiä pidempään.

Pelaajalle tärkeää voisi olla myös se, tukeeko musiikki pelaamista millään tavalla. On tehty tutkimuksiakin siitä, voiko musiikki jollain tavalla tukea oppimista ja muita keskittymistä vaativia tilanteita. Jos se auttaa pokerin pelaajia keskittymään tai parantaa salilla käyvän suoritusta, miksei se voisi tukea myös pelaamista? Mravunac suoriutuu loistokkaasti myös keskittymisen vahvistamisesta musiikillaan. Musiikki on juuri sopivan rauhallista, mutta samalla myös stimuloivaa vaikeissa pulmatehtävissä. Iskuja on tasaiseen tahtiin, jotta rauhallisuus ei ala unettaa ja loppupuolen aikarajoitteisissa tehtävissä rytmi tukee ratkaisuun tarvittavia iskuja.

The Talos Principlen kaltainen, suurta elämänfilosofiaa sisältävä peli tarvitsee tuekseen filosofisen, voimakkaan ääniraidan. Mravunac onnistuu musiikillaan herättämään ajatuksia ja tarjoamaan kuuntelijalleen ainutlaatuisia mielikuvia. Ilmapiiri väreilee uneliaasta heräilevään ja lopulta täysin hereillä olevaan. Jos pelkkä inspiroiva, ajatuksia herättävä musiikki kiinnostaa, on soundtrack mielekästä kuunneltavaa. Ja jos musiikin yhdistäminen The Talos Principle -pelikokemukseen kiinnostaa, olen ylpeä. Unohtumaton matka odottaa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti