Mitä pelasin tällä viikolla

Starttaan blogini sarjalla, joka kantaa otsikon nimeä. Sarjat vaihtelevat blogissani oman fiilikseni mukaan, mutta varmaa on että tämä on yksi niistä. Käsittelen sarjassa pelejä sillä asenteella, että lukija tietää niistä jo etukäteen, joten jos peli ei ole tuttu ja/tai haluat kokea sen itse, älä puraise tätä kakkua (toki jos tämä ei haittaa, niin lusikka kauniiseen käteen vaan). Sarjan kirjoitukset sisältävät myös hyvin usein spoilereita, joista jokaisen tekstin alussa varoitan etukäteen kirkkaan punaisella tekstillä.

TÄMÄ KIRJOITUS SISÄLTÄÄ SPOILEREITA PELISTÄ DRAGON AGE: INQUISITION

Hieman yli viikko takaperin löysin Dragon Age Inquisition -pelin uudelleen. Olin myynyt Playstation 3 -versioni eteenpäin hankittuani pelin PS4:lle, ja aloittanut uutta tallennustakin rogue-hahmolla. Kyseisen tallennuksen pelaamisesta oli kuitenkin niin pitkä aika (ja halusin pelata eri luokalla), että päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ja niinpä vastoin kaikkia perinteitäni aloitin tallennuksen mage-hahmolla. Jotenkin olen kammoksunut mageja (tästä eteenpäin make, koska hue hue) ja kyseisellä luokalla pelaamista tähän saakka, taisteleminen on näyttänyt niin oudolta ja epäkäytännölliseltä.  Lyhyestä virsi kaunis: ei ole yhtään epäkäytännöllistä ja rakastan kovasti makeani, jostain tein hemaisevan haltiakimman.

söpöliini ♥

Rogue-tallennuksessani en ollut päässyt vielä Skyholdiinkaan ja muistinpa muuten aika pian miksi. In your heart shall burn -niminen päätarinan osa on ihan perseestä. En tiedä mistä teillä rasahtaa rusinat ja pähkinät, mutta minulla menee kyseisen episodin kanssa niin lujaa hermot. En yleensäkään välitä pitkistä taistelujaksoista joissa ensin lahdataan aalloissa eteen hyppiviä vihollisia ja sen jälkeen pitää vielä nitistää joku eliittiluokan örkki, jolla totta kai on hyvä jengi koossa (taas). Saakeli. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättävän helpolla ja olin treenannut makekimmani hyville leveleille (ihan hellästi myös katsoin netistä muutaman helpottavan ohjeen), mikä auttoi eliittiörkin  kukistamisessa.

"Not gonna fight that shit right now"

Vaikka taistelu voitettiin, oli tunnelma Inkvisition vanhassa majapaikassa, Havenissa epätoivoinen: miten nousta tämän liejun keskeltä? Olin autuaasti unohtanut, millainen tunneskaala kyseiseen kohtaukseen liittyy. Kun Havenin raunioissa puhjettiin veisaamaan vanhaa "The dawn will come" -viisua, johon epätoivoisimmatkin yhtyivät, olivat kyynelkanavani auki nanosekunnissa. Osittain se varmaan johtui siitäkin että muistin saavuttaneeni yhden pelin isoista käännekohdista ja johtaneeni hahmot suuren kysymyksen äärelle. Mitä nyt? Olin tehnyt maketypystäni hieman epävarman hahmon, joten luontaisesti hän epäröi ja lannistui suurista menetyksistä. Apuun tuli kuitenkin Inkvisition oma Munapäämake-Solas, jolla oli eeppinen idea. MOTHAFAKIN SKYHOLD.

Uuden aamun koitteessa lähti seurue vaeltamaan uutta linnoitusta kohti, tuoden mieleeni hieman Sormuksen Ritarit -elokuvan kohtauksen jossa Sormuksen Ritarit kulkevat ensimmäistä kertaa yhtenä joukkona. Lopulta uljas näkyi paljastui korkeitten vuorten takaa. Maketypykkäni silmät olivat aika samaa lautasluokkaa kuin omani siinä kaikkein eeppisimmässä kohdassa, jossa musiikki pauhasi ja kamera kiersi mahtavan linnoituksen ympärillä.

In your heart shall burn -episodin jälkeiset tapahtumat ovat näyttävää cutscene-tykitystä alusta loppuun saakka. Inkvisiittori kohtaa mahtipontisen pahiksen, leiritulilla veisataan eeppinen viisu, uuteen linnoitukseen saavutaan ja toivo nousee tuhkan keskeltä kun päähenkilö tunnustetaan ja tunnustautuu Inkvisition keulahahmoksi. Visuaalisesti kunnianhimoisiin kohtauksiin sekoitetaan taitavasti pelattavaa kun päähenkilön repliikit pitää valita ja näin muodostaa itselleen mieluisalta tuntuva johtohahmo. Nautiskelin kannattajieni mielialan kohottamisesta ja pidin juhlallisen puheen. Elin maketypyni kanssa historillisia hetkiä.

Skyholdissa odotti kuitenkin yksi minulle ihan erityisen tärkeä juttu. BioWare osaa luoda romansseja jotka saavat henkeni salpautumaan, posket hehkumaan ja ihkutusininät ilmoille. PS3-tallennuksesta muistin vain vähän siitä miten ihana komentaja Cullen on. Flirttailusta aluksi kovin vaikeaksi ja vaivautuneeksi menevä komistus oli jo PS3-tallennusten aikaan suursuosikkini, charmikkaan Dorianin lisäksi. Puhtaan pöydän tallennukseni halusin viettää herra komentajan kanssa ja heittäydyinkin heti tilaisuuden tarjoutuessa tuon komistuksen käsivarsille. Romanssin eteneminen on ehkä melko suoraviivaista, perustuen Inkvisiittorin hellään johdatteluun ja flirttiin jolle Cullen lämpenee ja myöntää lopulta tuntevansa samoin, intohimoisen suudelman saattelemana. Ihastuin ensisuukkokohdassa erityisesti kohtaan, jossa Cullenia työasioilla häiritsevä poikaparka saa komentajalta päälleen sellaiset kuoleman mulkaisut,että luulisi asian menevän perille. Pusuasia on tärkeä asia!

Pusipusi ♥

Ihanaa on myös se, että ensisuukon jälkeen komistuskomentajan kanssa voi livahtaa salaa pussailemaan koska vain. Työkaverit tosin tuntuvat pääsevän suhteesta nopeasti vihille ja Cullenin olemuksessa tapahtuvia muutoksia kommentoidaan hymyssä suin strategiapöydän ääressä. On myös ihanaa, miten suhteeseen ollaan pyritty tuomaan realistisuutta keskusteluvaihtoehdoilla. Maketypyni esimerkiksi huolehti siitä miten tosissaan komentaja voi olla maken kanssa ja huolestuttavatko rotujen väliset erot. Puitiinpa myös sitä, mitä tapahtuu kun sana suhteesta lähtee kiertämään, onhan kyseessä kuitenkin tärkeiden päättäjien ja tekijöiden välinen suhde. Ah BioWare, mitä vielä ehditkään tehdä sydämelleni.

Seuraavaksi työn alla on levelien kerääminen sivutehtävien parissa. Ei lempihommaani, mutta koska mielin toimintaan kuumiskomentajan kanssa, ei muukaan auta. Seuraava päätarinaan liittyvä tehtävä, Wicked Eyes and Wicked Hearts vaatii taas melkoisen ylenemisen, jotta läpäisystä voi edes haaveilla. Saa nähdä miten rusinat rasahtelevat silloin.

Onneksi Cullenilta saa pussin uusia rusinoita rasahtaneiden tilalle ♥